Koe tämä kireä kahden tunnin kauhu: laskeudu helvettiin kiipeilykoukulla

Idols of Ash näyttää ensi vilkaisulta yhdeltä monista low-poly-ykkösperspektiivin kauhuista, mutta peli tuntuu enemmänkin kiipeilypeliltä. Tapaan nimetöntä päähenkilöä syvän kuopan suulla ja tehtäväni on päästä sen pohjalle. Aluksi tipun reunalta reunalle kuten missä tahansa ykkösperspektiivipelissä — ajattele kaivoa tai jättiläismäisen puun sisustaa — mutta peli tuo usein mieleen FromSoftin toistuvan Miyazaki-motiivin: huolellinen putoaminen kuiluun, joka levenee mitä syvemmälle mennään. Tunnelma on melankolisesti samea, kunnes se muuttuu ihonkarvoja nostattavaksi kauhuksi. Pelin ydinmekaniikka on kiipeilykoukku: koukuta se siihen kohtaan, missä seisot, jolloin lasket itsesi köyden sallimaan pituuteen, tai pudota ja tartu pintaan kesken vapaapudotuksen. Voit heilahdella saadaksesi vauhtia pitkille loikkauksille. Opin sen hitaasti; liikkuminen muuttuu ilmaisuvoimaisemmaksi mitä enemmän sitä käyttää. Sitten jättimäinen tuhatjalkainen ilmestyi ylhäältä ja halkaisi minut kahtia — peli ohi.